Miksi lähdin opettajakoulutukseen?

Sirpa-Liisa oli pitkään tyytyväinen niihin reikin oppeihin, mitä hän oli saanut 1 ja 2 -kursseilla. Ajatus reikin opettajakoulutuksesta kuitenkin kypsyi alitajunnassa, ja yhteistyö Karin kanssa lähti uudelle tasolle.

Miksi lähdin opettajakoulutukseen?

Halu syntyi aika yllättäen. Itse asiassa aiemmin olin sitä mieltä, että en varmaankaan edes välitä jatkaa reikin opiskelua opettajaksi kehittyäkseni. Olin pitkään täysin tyytyväinen niihin oppeihin, joita olin saanut ykkös- ja kakkoskoulutuksesta. Lisäksi sain opetusta ja harjoittelin niitä mielenkiintoisia ja tehokkaita hoitotapoja, joita opettajalleni, Kari Paulukselle, oli opetettu hänen käydessään Japanissa Usui Reiki Ryoho Gakkain vieraana. Hoidin itseäni ja muita, välillä jopa työkseni.

En ollut edes keskustellut mahdollisuudesta jatkaa kouluttautumista. Eräänä päivänä kuitenkin huomasin miettiväni sitäkin mahdollisuutta vakavasti. Sitten otin asian puheeksi oman opettajani kanssa. Hänellä oli silloin jo lyöty lukkoon seuraavat kolmosopintojen alkajat – kunnes yllättäen eräs oppilas muutti mielensä ja perui. Ja yhteistyö opettajani kanssa lähti ihan uudelle tasolle.

Koulutus

Omalla kohdallani reikiopettajan koulutus kesti ensimmäisestä tapaamisesta opettajavihkimykseen 14 kuukautta. Koulutukseen sisältyi kahdenkeskisiä tapaamisia keskimäärin 1-2 kuukauden välein. Sen lisäksi olin mukana useilla reiki ykkös- ja kakkoskursseilla kertaamassa. Lisäksi olin mukana harjoittelemassa niin sanottuja japanilaisia tekniikoita. Kahdenkeskisissä tapaamisissa teimme hoitoja, keskustelimme hoidoista, hoitotavoista ja omista havainnoistani. Sain kysellä ja keskustella reikiin liittyvistä asioista niin paljon kuin halusin. Teimme erilaisia harjoituksia, joiden avulla opin kehittämään hengitystekniikkaani, käsien herkkyyttä sekä intuitiotani.

Reikiopettajaksi opetteleminen ja harjoitteleminen oli hyvin henkilökohtainen kokemus. Koulutuksen aikana on tarkoituksena, että oppilas syventyy itseensä ja tutkii itseään. Jälkeenpäin vasta käsitin, miten ratkaisevaa reikiopettajan on tietoisesti luopua omasta tahdostaan ja mielipiteistään. Hänen on käsitettävä ja sisäistettävä nöyryys: ei ole kyse hoitajasta, vaan hoidettavasta ja universaalista energiasta. Elämä on viisas ja tietää miten pitää toimia: hoitaja on vain ja ainoastaan kanava. Itseään ja muita hoitamalla on mahdollista alkaa hiljalleen ymmärtää universaalin elämänenergian mahtavuutta: sen edessä voi vain nöyrtyä huomaamaan miten valtavista mahdollisuuksista on kysymys. Niinpä lopulta pelkkä hoitamisen ilo riittää: kiitollisuus siitä, että saa toimia kanavana ja nähdä ja kokea miten reikin energia auttaa kanssaihmisiä.

Miksi juuri tietty reikiopettaja?

Olin valmis lähtemään tälle 'löytömatkalle' ihan riippumatta siitä mitä se toisi tullessaan. Mitään täsmällistä tavoitetta en osaa sanoa. Tämäkin, niin kuin jotkut muutkin henkilökohtaiselle kehitykselleni tärkeät asiat, lähtivät liikkeelle sisäisestä pakosta. Niinpä en edes opintojen alussa alkaessa kuvitellut, että kyse olisi omalla kohdallani ainoastaan reikiopettajaksi opiskelusta, vaan jostain paljon kattavammasta ja kauaskantoisemmasta asiasta. Siksikin reikiopettajan valinta on tärkeä asia. Opettaja-oppilassuhde muodostuu - ja pitääkin muodostua - hyvinkin henkilökohtaiseksi ja herkäksi. Koulutuksen alkaessa oppilas on tehnyt päätöksen luottaa opettajaansa ja uskoa siihen, että opettaja toimii kaikessa oppilaan etujen mukaisesti: häneen voi luottaa. Näin oli minunkin kohdallani. Realistisia opettajavaihtoehtoja oli omalla kohdallani vain kaksi, molemmat kokeneita reikihoitajia sekä ihmisiä, joita arvostin kovasti.

Minulle oli alusta asti selvää, että opettajani täytyi olla henkilö, jota voin kunnioittaa sekä ihmisenä että reikihoitajana. Valinta oli loppujen lopuksi aika itsestään selvä: kommunikointi opettajani kanssa oli helppoa ja ajattelutapamme kohtasivat usealla eri tavalla - vaikka ihmisinä olimme/olemme hyvinkin erilaisia. Lisäksi tiesin, että tämä ihminen ei päästäisi minua helpolla: joutuisin tutkimaan, miettimään, harjoittelemaan ja opettelemaan. Ja sitä minä juuri halusinkin. Nyt ei ollut kyse siitä, että 'olisi kiva vähän osata'. Halusin päästä syvemmälle kuin koskaan aiemmin sekä itseni että reikin ymmärtämisessä.

Mitä minä opin?

Koulutukseen kuului hoitoja, puolin ja toisin. Oman reikiopettajani hoitaminen oli joka kerta erikoinen kokemus. Alkuun epäilin omaa osaamistani ja herkkyyttäni. Ensin minua hämmästytti se, ettei opettajani tuntunut sitä ollenkaan epäilevän. Kun sitten pakotin itseni unohtamaan omat epäilyni ja keskittymään hoitotilanteeseen, aloin hiljalleen ymmärtää, miten viisaasta voimasta on kyse. Samoin aloin käsittää oman kehoni ja alitajuntani tilannetajua ja viisautta. Oli upeaa huomata, että minussa asui sellaista herkkyyttä, jota en ennen ollut osannut tietoisesti tunnistaa, saati sitten kuunnella tai käyttää. Nyt olin hiljalleen pääsemässä vauhtiin ja ottamassa käyttöön ikään kuin uudenlaista totuutta. Oli ihmeellistä nähdä, että se toimi!

Kun koulutus eteni, tunne vastuusta lisääntyi. Minusta tuntui, että kaikki kuultu, koettu ja nähty oli todella ymmärrettävä ja sisäistettävä niin, että kun minä joskus opettaisin reikiä, tekisin sen omasta itsestäni enkä muistelemalla jotain 'ulkoa luettua'. Tavatessamme opettajani kanssa keskustelimme erilaisista reikiin liittyvistä kokemuksista ja teorioista, ja puhuimme usein myös henkilökohtaisista asioista. Opettajaani kiinnosti minun vointini ja ne asiat, jotka kulloinkin olivat 'pinnalla' tai ajankohtaisia. Minulla oli erinomaisia tilaisuuksia pohtia omilla ehdoillani ja luottamuksellisessa ympäristössä erilaisia omaan elämään liittyviä asioita. Jälkeenpäin ajatellen opettajakoulutus oli paljolti ennen kaikkea matka omaan itseen. Omaan elämään liittyviä teemoja tuli esiin, ne ikään kuin aktivoituivat ja alkoivat sitten muuttumaan – tai purkautuivat ja katosivat.

On vaikea sanoa, mitkä olivat tärkeimmät opit reikikoulutuksen aikana. Käsittelin monenlaisia elämääni ja kehitykseeni liittyviä kysymyksiä, mikä varmasti auttoi minua monella tavalla. 'Luopumisen tie' alkoi omalla kohdallani näkymään siten, että valintani alkoivat muuttumaan: keskustelin itseni kanssa enemmän kuin ennen, ja tein tietoisia valintoja ja päätöksiä. Huomasin, että aloin elämään rohkeammin ja nauttimaan elämästäni, ihmissuhteista, hetkistä. Valitsin pois sellaisia asioita ja ihmisiä, jotka estivät minua etenemästä tai jotka eivät tuoneet mitään positiivista. Luovuin esimerkiksi haluamasta jotakin vain siksi, että oli olemassa yhteisiä muistoja.

Matka siis alkoi, ja se jatkuu yhä vain. Loppua ei varmasti tulekaan. Tätä kokemusta kaikkinensa – ja mitä tahansa se vielä tuokaan mukanaan – en missään tapauksessa vaihtaisi pois.

Sirpa-Liisa, 50
1.10.2007