Tendai ja Shingon
shintolaiselle alueelle.
Tendai oli se buddhalainen koulukunta, jonka opeista Mikao Usui ammensi osan tiedoistaan ja taidoistaan opiskellessaan Kuramanvuoren alueella ennen valaistumistaan. Kuraman temppelit kuuluivat vielä Usuin elinaikana Tendai-koulukunnan piiriin. Historia kertoo Usuin saaneen vaikutteita myös Shigon-koulukunnasta. Seuraavassa kerron lyhyesti näiden kahden buddhalaisen koulukunnan alkuhistoriasta.
Tendai-koulun syntyhistoria juontaa alkunsa Japanin keskiajalle, jolloin silloinen keisari Kammu (782–806) päätti perustaa uuden pääkaupungin. Paikka valittiin huolellisin geomanttisin (feng shui) laskelmin. Muutto uuteen pääkaupunkiin tapahtui vuonna 794 ja se sai nimekseen Heian (rauha, nykyinen Kioto). Tämä oli sitä aikaa, jolloin buddhalaisuuden ja shintolaisuuden eri lahkot hallitsivat vahvasti Japanin kulttuuria.
Munkki Saicho toi Tendain Japaniin
Munkki nimeltään Saicho (767–822) toi uuden suuntauksen Kiinasta vuonna 805. Hän opiskeli monien kiinalaisten buddhalaisuuden mestarien luona ja matkusteli ympäri Kiinaa. Palattuaan Kiinasta Saicho rakensi majan Hieivuorelle, joka sijaitsi koilliseen uudesta pääkaupungista. Koillista pidettiin pahojen henkien suuntana tuohon aikaan ja paikalliset asukkaat pitivätkin vuoren rinteellä olevaa majaa tervetulleena henkisenä suojana. Saicho sai pian paljon oppilaita ja majasta kasvoi temppeli. Myöhempinä vuosina se sai useita satoja sisartemppelirakennuksia, joita kutsutaan nimellä Enryakuji. Enää vuori ei ollut vain suoja pahoja voimia vastaan, vaan siitä alkoi kasvaa myös suuri uskonnollinen keskus.
Saicho päätti anoa Heianin hovilta lupaa perustaa uusi koulukunta muiden suuntausten rinnalle. Uuden koulukunnan nimeksi annettiin Tendai. Aluksi entisen pääkaupungin Naran uskonnollinen johto vastusti tätä uutta koulukuntaa, mutta keisarillisen hovin antamalle luvalle hekään eivät voineet mitään. Vuonna 807 Saicho saikin vihkiä ensimmäiset sata munkkia Hieivuorella Tendai-buddhalaisuuden eteenpäinviejiksi. Varsinainen vihkimyshalli rakennettiin vuonna 827 viisi vuotta Saichon kuoleman jälkeen. Hänen kuolemansa jälkeen historia tuntee hänet paremmin nimellä Dengyo Daishi.
Munkki Kukai tuo Shingonin
Vuonna 804, samaan aikaan Saichon kanssa, lähti Kiinaan myös munkki Kukai (744–835). Kukai oli opiskellut aluksi Kiinan kieltä, mutta siirtyi myöhemmin opiskelemaan buddhalaisuutta ja päätti saada lisää tietoa ja ymmärrystä Kiinasta. Matkallaan hän kiinnostui mystisestä Shingon-opista, joka on sukua eräälle Tiibetin buddhalaisuuden haaralle. Tämän uuden opin hän toi mukanaan Japaniin vuonna 806.
Shingonista tuli toinen uusi buddhalaisuuden koulukunta pääkaupunkiin Heianiin. Kukai sai luvan keisarilliselta hovilta perustaa Shingon-buddhalaisuuden pääpaikan Koyavuorelle Heianista kaakkoon, erittäin vaikeakulkuiseen maastoon. Temppelin paikan löytämisestä on olemassa eräs vanha tarina Japanin metsästäjäheimojen matagien keskuudessa. He kertovat erään matagien henkiolennon ilmestyneen munkki Kukain eteen tämän etsiessä erämaassa paikkaa uudelle temppelille. Paikka löytyi Koyavuorelta. Palkinnoksi avusta Kukai opetti matageille salaiset sanat, joiden turvin nämä säästyvät kadotukselta, vaikka tappavat eläviä luontokappaleita. Sanat ja rukoukset kulkevat matageilla perintönä sukupolvelta toiselle. Vielä nykyäänkin Japanissa matageja pyydetään silloin tällöin kaatamaan tuhoja tekevä karhu tai susi. Munkki Kukai tunnetaan kuolemansa jälkeen paremmin Kobo Daishi -nimellä.
Toisinaan yhteistyössä, toisinaan oppiriidoissa, nämä kaksi munkkia loivat perustan vasta perustetun pääkaupungin uudelle henkisyydelle ja uskonnolliselle elämälle. Muutoksia oli kuitenkin tulossa. Valtuuskuntien lähettäminen Kiinaan lopetettiin, ja viimeinen niistä lähti vuonna 837. Japani jäi pikku hiljaa itsensä varaan, ja muista maista tuodut buddhalaisuuden mallit heikkenivät. Tendai- ja Shigon-koulukunnat jatkoivat olemistaan ja kehitystään rinta rinnan muiden kotimaisten, shintolaisten ja buddhalaisten oppien kanssa.
Vuosisatojen saatossa näistä opeista muokkautui oma japanilainen suuntauksensa, joka pitää sisällään paljon erilaisia esoteerisen buddhalaisuuden harjoituksia, meditaatiota ja lisäksi myös piirteitä shintolaisuudesta. Molemmat koulukunnat esittävät, että ihmisluonto on yhtenäinen kosmisen Buddhan kanssa. Tätä täydellistä Buddha-luontoa peittää ilmiömaailman harha, minkä vuoksi emme voi tunnistaa sitä itsessämme. Harhojen poistamiseksi kehitettiin paljon harjoituksia ja rituaaleja. Tästä syntyneet harjoitukset olivat yleensä liian vaikeita ja pitkään kestäviä tavallisen japanilaisen hallittaviksi. Sen vuoksi temppelibuddhalaisuus jäi useiksi vuosisadoiksi vieraaksi ja salaiseksi tavalliselle kansalle. Tänäkin päivänä nämä harjoitukset ovat elävää perinnettä myös nykyisen Japanin Tendai- ja Shingon-temppeleissä. Hieivuori ja Koyavuori toimivat edelleen näiden kahden koulukunnan keskuspaikkoina.
Kari Paulus 28.12.2004