Oppiminen
Omassa reikitien kulkemisessa olen kokenut, että minulle reikin henki on ihmiseltä ihmiselle kulkeva tieto ja viisaus. Esitän tässä muutamia minulle tärkeitä oivalluksia siitä, minkä koen perinteiseksi reikiopetukseksi. Olen lähtenyt liikkeelle niin, että mieleen on tullut muistoja elävästä oppilaiden ja opettajan välisestä tilanteesta, ja olen pukenut näitä kokemuksia lyhyesti sanoiksi. Nämä ovat kohtia, jotka edustavat minulle reikin opetuksen todellista henkeä.
Vapaa tahto:
Itsetuntemuksen opettamisessa lähtökohtana on saada meidät ymmärtämään, että me tiedämme jo itsestämme kaiken. Oppiminen on meissä olevan tiedon löytämistä ja opituista malleista tai kaavoista luopumista. Opettajan täyttyy osata toimia hyvin hellävaraisesti, ettei hän puuttuisi oppilaansa vapaaseen tahtoon. Sen tehdessään opettaja sekoittaisi oppilaansa luonnollisen löytämisen rytmiä.
Auktoriteetti:
On tärkeää, että oppilas ja opettaja ovat yhteydessä omaan sisimpäänsä, ja että opettaja on paikalla ja käytettävissä tarvittaessa. Oikea opettaja luottaa omaan sisäiseen tietoon ja silloin hän voi antaa asioiden tulla ja mennä niihin takertumatta. Hän voi luottaa siihen, että jokaisen sisäinen kasvu tapahtuu omassa tahdissa. Jos opettaja lähtee väittelyyn oppilaansa kanssa henkisestä tiedosta ja kertoo millaiset suuret systeemit ovat tuon tiedon hänelle antaneet, hän muuttuu auktoriteetiksi, jota ei kukaan sydämessään halua seurata.
Oivallus ja vapaus:
Oppimiseen ja opettamiseen liittyviä asioita voi ymmärtää vain elämällä ne itse läpi. Jokainen, joka on oppinut itsestään ja muista, ymmärtää kuinka vaikeaa on sanoin kuvailla mitä meissä silloin tapahtuu, kun todella ymmärrämme. Syvimmät kokemukset elämässä ovat aina energeettisiä ja kokemuksellisia. Jokainen ymmärtää, että oivallus on mahdollista vain vapaudessa.
Kysyminen:
Ei ole valmiita vastauksia, on vain oikeita kysymyksiä. Opettajan tehtävänä on auttaa näkemään mitä henkilökohtaista on kysymysten takana ja auttaa vastausten löytämisessä. Tämä vaatii opettajalta suurta herkkyyttä ja rehellisyyttä.
ensin pää.
Huumori:
Vaikeitakin asioita voidaan opettaa huumorilla. Siellä missä on iloa, energia virtaa vapaasti ja oppiminen on luovaa ja helppoa.
Lapsenomaisuus:
Jos opettaja tai oppilas eivät kykene luottamaan omaan intuitioonsa, he menettävät kykynsä ihmetellä asioita ja turvautuvat pelkkään logiikkaan. Viisas opettaja pysyttelee aina taustalla ja opettaa ilman tiukkoja sääntöjä. Näin oppilas voi säilyttää lapsenomaisen kykynsä ihmetellä asioita ja löytää uutta.
Sanat ja hiljaisuus:
Sanottuaan sanottavansa opettaja osaa olla hiljaa ja ymmärtää, että ei voi hallita muiden elämää. Kun hän itse ymmärtää työskentelynsä merkityksen hänen ei tarvitse vakuutella sitä muille.
Mystiikka:
Kikkailut esoteeristen kykyjen ja kuviteltujen salaisuuksien kanssa ovat usein itsekorostusta ja myös yksi suurimpia kasvun esteitä. Kun olemme rehellisiä itsellemme ja herkkiä elämän virralle, niin löydämme juuri ne tiedot, taidot ja ihmiset, joita eniten tarvitsemme omalla tiellämme.
Yksinkertaisuus:
Kun opetuksessa tuodaan esiin yksinkertaisuutta, syntyy tilaa hiljaisuudelle. Sitä kautta oppilaan ymmärrys voi lisääntyä. Se auttaa näkemään sen, mikä on tärkeää hänelle itselleen.
Tieto:
Tiedon harhojen ja kirjaviisauden on väistyttävä, jotta "se suuri tuntematon" voisi saapua. Opettaja auttaa ymmärtämään, että tiedon varastoiminen on kaiken muun varastoimisen kaltaista. Todellisen kokemuksen tapahtuessa mitään kokoamisen tarvetta ei ole.
Perinteet:
Kun opettaja muistaa itse oman oppimisensa vaikeat ajat, löytämisen riemun ja opettajiensa tuen, hän voi ymmärtää tämän kaiken olleen osa suurta oppimisen kokonaisuutta. Näin syntyy se, minkä hän kokee perinteeksi. Tämän oppimisen kokemusten ketjun kautta hän tuo mukanaan opetukseen sen ainoan minkä hän voi tuoda, omat kokemuksensa ja rakkautensa niitä kohtaan, jotka ovat kulkeneet tätä tietä ennen häntä. Tämä perinne ei vaadi mitään ylimääräisiä teknisiä koristuksia, vaan elää sydämellisyyden tilana opettajalta oppilaalle.
ei ole epäilystäkään miten
vesi tippuu.
Rohkeus:
Johonkin käyttäytymiskaavaan ja oppirakennelmaan mukautuminen on helpompaa ja turvallisempaa kuin koko elämän suuruudelle ja tuntemattomuudelle alttiiksi antautuminen. Todellinen opettaja on aina valmis heittäytymään pois omasta tiedostaan. Näin hän tukee myös oppilaiden oman tien löytymistä.
Minun tieni ja sinun tiesi:
Kurssit ja opetukset kestävät tietyn ajan ja tapahtuvat tietyssä paikassa, mutta todellinen oppiminen ei lakkaa koskaan. Todellisessa elämässä ei ole loppututkintoja. Ei ole tärkeää tietää kenellä on korkein arvonimi tai mikä on paras järjestö, vaan se miksi me näitä seuraamme. Tärkeintä on, että oppilas voi opetuksen jälkeen todeta: hei, minä tein tämän kaiken itse.
Kari Paulus 1/2004