Pätkä elämästäni
Reikikurssi avasi Esalle oven siihen maailmaan, jota hän oli alitajuisesti etsinyt jo vuosia. Henkinen kasvu sai koko elämäntavan muuttumaan asuinpaikkaa myöten.
Pätkä elämästäni
Avaan tässä hieman omia kokemuksiani ja ajatuksiani henkiseltä tieltäni, ja toivon niistä olevan jotain apua tätä lukeville.
Muutamia vuosia sitten elin rauhattomana, usein vihaisena ja stressaantuneena teollisuuden hektisessä oravanpyörteessä. Tämän päivän yhteiskunta, joka ihannoi suorittamista ja materialismia oli varmaankin varsin tyytyväinen minuun, mutta minä itse voin huonosti. Välillä tuntui, kuin olisin elänyt lähellä hämärän rajamaita, josta ei olisi olemassa mitään ulospääsyä.
Tarvittiin tietty aika ja tietyt tapahtumat muokkaamaan minut sellaiseksi mitä olen nyt. Koen, että olin vain odottanut sitä hetkeä, jolloin kääntäisin huomioni johonkin muuhun kuin niihin ihanteisiin, missä yleensä elämme ja niihin muotteihin mihin meidät on kasvatettu ja alan tutkimaan henkisiä alueitamme. Sen jälkeen alkoi elämässäni uusi ajanjakso, joka pikku hiljaa muutti senhetkiset elämänkäsitykseni. Pienen pojan mielikuvitukselliset ajatukset alkoivat löytää todellisuuspohjaa.
Minulle ei ole koskaan riittänyt se kirjaviisaus mitä on saatavilla, vaan tarvitsen omakohtaisia kokemuksia ja konkreettisia tapahtumia, joita voin aisteillani itse havaita. Se, että luulee ja lukee asioita, ei riitä.
Löysin itseni Kari Pauluksen Reiki 1 -kurssilta, joka avasi oven siihen maailmaan, jota olin alitajuisesti etsinyt. Tiedonnälkäni kasvoi ja kävinkin aika nopeassa tahdissa Karin kursseja reikissä, kehotietoisuudessa ja aura healingissa. Lopuksi valmistuin reikiopettajaksi. Uutta näkökulmaa antoi myös henkimaailman kautta tapahtuvaan hoitomuotoon tutustuminen englantilaisen opettajan johdolla.
Koko tämä polku olisi loppunut aika lyhyeen, ellen olisi saanut omia kokemuksia energiasta ja sen virtaamisesta. Fyysiset ja henkiset tuntemukset ovat kuin vettä janoiselle. Mielen ja halun ulkopuolella tapahtuvat kehon tärinät, sätkyt, kouristukset ja kivut joita tuntee, kun ehkä edellisistä inkarnaatioista asti olevat tukkeumat pikkuhiljaa aukeavat ja energia alkaa virrata vähän vapaammin. Unissa saadut vinkit tai suorat tiedot, hoitotapahtumissa huomatut kokemukset sekä omaan intuitioon luottaminen ovat sitä mitä olen kaivannut. Unimaailman muuttuminen, auran näkeminen, kehostairtautumiskokemukset, perusenergian nousu ja selvätuntoisuuden ilmeneminen ovat esimerkkeinä niistä kokemuksista, joista pikkuhiljaa kertyi uusi maailma, se josta pikkupoika joskus haaveili.
Näistä uskomattomista asioista puhutaan ja kirjoitetaan paljon, mutta se, että niitä kokee itse, onkin jo toinen juttu. Onko meissä ja meidän ympärillämme sittenkin jotakin muuta, kuin mitä pystymme näkemään? Tämä ei ole uskon asia, niin kuin ei sekään, että energia virtaa meissä ja meidän ympärillämme. Uudet kokemukset ovat aina tulleet odottamatta ja kutsumatta silloin, kun niiden aika on ollut. Ei ole kuitenkaan mitään takuita henkisistä tai energeettisistä kokemuksista, vaikka kuinka haluaisi tai kävisi kursseja. Jokainen ihminen on yksilö, joka kokee ja näkee asiat omalla tavallaan, joskin samankaltaisuutta on paljon.
Kirjallisuutta lukemalla olen saanut vahvistusta ja uusia näkökulmia kokemilleni asioille ja juuri tässä järjestyksessä. En välitä niinkään lukea sellaisia teoreetikkoja, jotka ovat vain kirjaviisaita ja joilta puuttuu omakohtainen kokemus asioihin. Jotkut kirjailijat kuten Paulo Coelho, Elisabeth Haich, Carlos Castaneda ja Paul Brunton ovat olleet viihdyttävää lukemista ja ovat antaneetkin minulle paljon.
Erilaiset kokemukset eivät ole syntyneet tai ilmentyneet olohuoneen sohvalla istuen ja odottaen, vaan on vaadittu paljon työtä, joskin mieluista. Päivittäiset itsehoidot ja henkiset sekä fyysiset harjoitukset ovat ajan kanssa herkistäneet ja avanneet niin kehoa kuin mieltäkin. Suuria opettajia Karin lisäksi ovat olleet ne ihmiset, joiden kanssa olen päässyt toteuttamaan näitä luonnollisia hoitomuotoja. Hyvänolontunne, kun huomaan pystyneeni auttamaan kanssaihmisiä jollain tasolla, on palkinto tästä työstä.
Itseäni tutkiessani alkoi mielessäni pyöriä vaihtoehtoja, millä voisin parantaa omaa elämänlaatuani. Halusin löytää sitä onnellisuutta ja rauhaa, jota useat meistä toivovat itselleen. Tulin siihen päätökseen, että jätän nykyisen työni, joka ei anna tyydytystä vaan kaaoksen. Päätin etsiä sitä, mistä saan jotain muutakin kuin rahallisen palkan, sitä mitä oikeasti haluan tehdä. Se, minne menisin ja mitä tekisin, sekä se miten sen saisin toteutettua, oli vielä epäselvä.
Eräänä aamuna lomamatkalla meditoidessani pyysin pientä johdatusta mielessäni pyöriviin kysymyksiin ja sen päivän aikana niitä sitten löysinkin. Lomalta palattuani järjestin itselleni "vapaata". Myin asuntoni ja muutin kauaksi luonnon läheisyyteen mietiskelemään ja harjoittamaan edellä kertomiani asioita. En tiedä vieläkään mitä isona tekisin, mutta en enää ole niin huolissani siitä. Uskon asioiden järjestyvän niin kuin niiden on tarkoituskin.
Vapaus merkitsee minulle hyvin paljon. Vapaus siitä, ettei kahlitse itseään nykypäivän oletuksiin. Mehän itse valitsemme kuinka elämme tämän elämän. Vapaus tarkoittaa luopumista esimerkiksi yhteiskunnan edellyttämistä turhista käyttäytymismalleista. Se voi olla hyvinkin pieni asia, mutta kuitenkin vaikea toteuttaa. Ajattelemme, että ihmiset katsovat oudosti, jos vähänkin poikkeaa käytökseltään oletetusta. Kuinka se sitten vaikuttaa sinuun, on itsensä ymmärtämistä. Joku saattaa kysyä mitä sinä teet, kun seisot kahvitauolla rennosti silmät kiinni kevätauringossa tai hengähdät syvään ruokapöydässä. He huomaavat kuitenkin, ettei käytöksessä ole mitään tavatonta, se poikkeaa hiukan normaalista ja aiheuttaa joissakin ihmetystä. Pelko on vapauden kahle. Syvällä sisällämme oleva pelko usein estää meitä tekemästä sitä mitä todella haluaisimme. Tarkastelemalla tätä pelkoa, ymmärrämme ehkä paremmin mistä olemme luopumassa toteuttaaksemme itseämme. Usein kysymys on vain muiden suhtautumisesta ja hyväksynnän tarpeestasi. Sinä et kuitenkaan tarvitse muiden ihmisten siunausta sille kuinka elät oman elämäsi. Riittää kun itse sisimmässäsi hyväksyt tekemisesi.
Kun oppii pikkuisen ymmärtämään itseään, ymmärtää paremmin myös muita ja ympäristöään. Uskon saavuttaneeni pienen pisteen siinä ymmärryksessä ja itsensä tuntemisessa, joka johtaa sisäiseen rauhaan. Polku on vasta alussa, enkä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta tunnen valinneeni oikean suunnan. Yritän nöyränä kuunnella sisintäni, mihin se minua seuraavaksi olisi viemässä.
Nyt jatkan tätä itseni etsimistä hiljaisessa olinpaikassani luonnon lähellä ja kaukana kaupunkien melskeestä. Lopuksi voisi sopia pari lainausta Paul Bruntonin kirjasta Himalajan erakko. Ne kuvaavat tätä hetkeäni: "Jos vetäytyminen silloin tällöin joksikin aikaa kaupungin hälinästä maaseudun rauhaan katsotaan mielenvikaisuudeksi, niin en toivo koskaan parantuvani!" tai "Jos metafyysisen totuuden etsimistä ja mystisen mietiskelyn harjoittamista pidetään merkkinä mielenhäiriöstä, niin rukoilen jumalia, etteivät he ikinä paranna minua!"
Esa, 42
21.11.2007