Intuitio

Kivipuutarha
Kivipuutarha on keidas keskellä
elämän katoavaisuutta.

Hyvä intuitio on mystinen kyky, jonka ajatellaan usein kuuluvan suurille luoville neroille tai jollekin vuosia henkistä tietä kulkeneille mystikoille. Sivistyssanakirja sanoo intuition olevan välitöntä oivaltamista ilman päättelyä tai kokemusta, vaistonvaraista tajuamista. Aivotutkijat lähestyvät intuitiota sijoittamalla sen oikeaan aivopuoliskoon. Oikea aivopuolisko sisältää meidän jokapäiväisessä toiminnassamme tarvittavat tärkeät elementit: tunteiden kokemisen, mielikuvituksen ja luovuuden toiminnat.

Tässä kirjoituksessa käsittelen intuitiota arkipäiväisesti ja pohdiskelen mitä se voi olla meidän jokapäiväisessä niin sanotussa normaalissa elämässä. Normaali, rationaalinen, elämä on tosin usein aika kaukana intuitiivisista päätöksistä ja niitä seuraavista tapahtumista. Meidän tulisikin muistaa, että tärkeiden intuitiivisten oivallusten voima on meidän arvokkainta viisauttamme, ja siksi niitä kannattaa seurata tarkoin.

Opettajasta tuli meditaatio-opettaja

Omalla kohdallani olen kokenut intuition vaikutuksen tärkeänä esimerkiksi tavatessani joitakin ihmisiä. Yhtenä vahvana muistona on ensimmäisen tulevan meditaatio-opettajani tapaaminen, kun hän tuli minulle peruskoulussa uudeksi aineopettajaksi. Opettajassa oli sitä jotakin, mitä en pystynyt itselleni selittämään. Tämän opettajan ominaisuuksiin kuului muun muassa se, että emme koskaan saaneet häntä suuttumaan, ja me oppilaat kyllä todella yritimme siinä parhaamme.

Muutama kuukausi koulun alkamisen jälkeen, kirjastossa osui käteeni kirja meditaatiosta. Kirja tempaisi minut täysin mukaansa ja luin sitä pari päivää valtavalla innolla ja koko ajan ajattelin, että tämä on nyt se minun juttuni. Kirjan lopussa oli yhteystietoja muutamista tämän meditaatiomenetelmän opettajista ja kuinka ollakaan, juuri minun peruskoulun opettajani oli tuolla listalla! Onkin helppo arvata mikä oli tämän häirikköoppilaan seuraavan oppitunnin ensimmäinen nöyrä kysymys. Tämän intuition monet seuraamukset ovat johtaneet minut nykyisen työni pariin. Intuition kuuntelusta on tullut elämäntapani ja tärkeä huomion ja seuraamisen kohde kaikessa tekemisessäni.

Tarkkaile lapsia

Esimerkkejä intuition toimivuudesta riittää meillä kaikilla. Ostat alennusmyynnistä Sveitsistä kertovan kirjan ja saat viikon kuluttua tietää voittaneesi matkan kyseiseen maahan. Valitset uuden yllättävän reitin työpaikallesi, ja kohtaat ystävän kymmenien vuosien takaa, ihmisen jota olit juuri viime aikoina ajatellut. Keskustellessanne kuulet myös toisen ajatelleen sinua viimepäivinä. Intuitio voi tulla eräänlaisena ilmestyksenä, selkeänä välähdyksenomaisena mielikuvana tai oikeana vastauksena tärkeään asiaan, jota olit jo pitkään pohtinut.

Miten voit tulla herkemmäksi omalle intuitiollesi? Tarkkaile pieniä lapsia. Juuri lapset ovat intuitiivisen toiminnan ehtymätön lähde meille aikuisille. Lapset ovat jatkuvan luovan toiminnan virrassa. He kyllä elävät samassa fyysisessä maailmassa, mutta heidän mielensä ja tunteensa ovat koko ajan vapaassa liikkeessä. Heillä ei ole vielä aikuisen jäykkää pysähtynyttä mieltä, joka sanoo monille loistaville ideoille: ei voi onnistua, aivan järjetöntä, lapsellista ja tuollainen ei ainakaan voi mitenkään toteutua. Lapsen ja aikuisen selkein ero intuitiivisen toiminnan toteuttamisessa on se, että aikuiset kuuntelevat niin sanottua järjen ääntä, kun taas lapset ryntäävät toteuttamaan ideaansa. Pahinta mitä me aikuiset voimme tehdä, on tukahduttaa tämä lapsilla oleva ehtymätön viisauden lähde. Aikuisten maailma on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka olemme kadottaneet intuition: valtion byrokratia, vanhoilliset koulujärjestelmät, autoritaarisesti johdetut uskonnot, kilpailuyhteiskunnan kiire ja uran luominen. Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Intuitio voi esimerkiksi pelastaa meidät vaikeasta elämäntilanteesta. Saattaa olla, että olemme tehneet jotain itsemme vastaista työtä jo pitkän aikaa, mutta äkkiä tuntuu että näin ei voi jatkua. Sinun on tehtävä jotain aivan muuta. Olet aina pitänyt kasveista ja luonnosta. Käyt paljon erilaisilla puutarha-alan messuilla. Sinulle tulee puutarhalehti. Olet ehkä ajatellut tehdä asian kanssa jotain syvempää. Jotain on kuitenkin aina puuttunut, ehkä taloudellinen turva. Joku on jo hyvin nuorena saattanut sanoa sinulle: "ei millään heinillä elä". Mutta eräänä päivänä päätät jostain syystä mennä naapurikaupunkiin ja kaduilla maleksiessasi siinä se sitten on, kyltti ikkunassa "kukkakauppa myytävänä". Samassa kaikki loksahtaa kerralla paikoilleen, vanha työ jää ja asunto myydään. Menneisyyden kukkia rakastava ja sisäistä ääntään kuunteleva lapsi on astunut esiin.

Seuraava vaihe on rohkeus. Intuition käyttäjän on aina oltava rohkea. Voisipa melkein sanoa, että aito intuitio tuo aina tullessaan rohkeuden. Kuinka sitten erottaa intuition viesti kaikista muista mielessämme kulkevista viesteistä? On pelkoja, rutiineja, opitun moraalin ääni, on toisten ihmisten mielipiteitä, joita löytyy joka lähtöön. Näyttää että asiaan ei ole mitään selvää sanallista vastausta. Mutta yleensä elämässä on niin, että kun sydän tai sisäinen ääni sanoo, että jokin asia tuntuu hyvältä, niin silloin se on oikein.

Miten harjoittaa intuitiota?

Pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi mitä sinä todella haluaisit tehdä juuri nyt.

Katkaise turha järkeily.

Huomaa, että intuitio puhuu meille kaikkialla mielikuvina, tunteina, sisäisenä äänenä, tekstinä kirjassa, jonkun ihmisen sanoina tai kenties jonain epätavallisena merkkinä.

Voit tunnistaa intuitiivisen johdatuksen kun kaikki alkaa sujua ikään kuin itsestään.

Intuitiota on myös huomata, että jokin haluamamme asia ei toimi vaikka kuinka yrittäisimme. Nyt ei vaan ole vielä sen aika.

Aikataulut ovat intuition pahimpia vihollisia. Aina kun voit, jätä kello, puhelin ja kalenteri kotiin.

Jää rohkeasti paikallesi keskelle kovinta kiirettä tai ruuhka-ajan liikennettä ja katso mitä todella tapahtuu.

Muistele vanhoja oivalluksiasi ja sitä kuinka ne ovat auttaneet sinua.

Koeta arvata mitä seuraavaksi tapahtuu.

Anna itsellesi lupa epäonnistua ja muista, että intuitio asuu leikin virrassa ja lapsenmielisyydessä.

Kari Paulus 15.4.2007