Opintomatka Japaniin
Järjestin oppilaitteni kanssa matkan Japaniin, reikin alkulähteille toukokuussa 2004. Tutustuimme alkuperäistä reikiä opettavaan kouluun sekä erilaisia hoitosuuntauksia ja henkisiä järjestelmiä edustaviin opettajiin.
Kioto
Toukokuun puolessa välissä utelias ja ehkä hieman väsynytkin 12 hengen ryhmämme saapui Japaniin Osakan Kansain lentokentälle. Takanamme oli 9,5 tunnin lento ja kuuden tunnin aikaero. Kansain kenttä on siitä erikoinen, että se on rakennettu kokonaan keinotekoiselle saarelle. Saarelta johtaa monta kilometriä pitkä silta mantereelle. Maahantuloselvitykset hoidettiin jouhevasti ja nopeasti japanilaiseen tehokkaaseen tapaan eikä aikaakaan, kun olimme jo matkalla junassa Osakasta Kiotoon, ensimmäiseen matkamme pääkohteista.
Kioto, vanha Japanin pääkaupunki, tunnetaan upeista historiallisista rakennuksistaan, kuin myös kauniista temppeleistään ja puutarhoistaan. Ensimmäisen hotellimme vieressä oli noin sadan metrin päässä Togukawa Shogunaatin linnoitus, palatsi nimeltään Nijo-jo. Shogunit olivat Japanilaisia sotilashallitsijoita, jotka toimivat eräänlaisina keisarin sijaisina maallisissa ja sotilaallisissa asioissa. Togukawa suvun Shogunit tunnetaankin Japanissa hyvin yli 250 vuotta kestäneestä rauhan ja vahvan hallinnon kaudesta.
Lähdimme tutustumaan linnaan. Linna kokonaisuudessaan, sen rakennukset, puutarhat ja vallihaudat, joissa suuret kullan väriset karpit uiskentelivat, oli uskomaton kokemus. Se oli enemmänkin kuin sadusta tai hämäristä muistikuvista 80-luvun tv-sarjasta Shogun. Linnasta löytyi hyvin erikoinen puusepäntyön mestarinäyte, satakielilattia. Satakielilattia on saanut nimensä äänestä, joka kuuluu sisällä kävellessä. Alun perin satakielilattia on rakennettu mahdollisia salamurhaajia varten. Kerrotaankin, että kukaan ihminen ei pystynyt ylittämään lattiaa samuraivartijoiden havahtumatta sen laulavaan ääneen. Kokeilin itsekin sukat jalassa hiipiä tuota kuuluisaa lattiaa ja pääsin eteenpäin noin puoli metriä, kun laulu alkoi. Se oli tämän salamurhaajan loppu se. Joidenkin ryhmäläistemme mielestä tuo laulu kuulosti kyllä enemmänkin vinkunalta ja narinalta, mutta ehkäpä satakielet laulavat Japanissa eri tavalla.
Linnassa vierailun jälkeen teimme ensimmäisen tutustumisen japanilaiseen ravintolaan, ja täytyy sanoa, että se vei sekä kielen, että myös silmät mennessään! Ruokalajeja tällä ilta-ateriallamme oli varmaankin yli kymmenen. Löytyi miso-keittoa, tempuraa, rapuja, lihaa ja jopa japanilaista pizzaa ja paljon muita ruokia, joiden nimet tulisivat kyllä tutuiksi myöhemmin. Tämän aterian aikana alkoi myös meidänkin suustamme kuulua sanoja arigatoo (kiitos) tai domo arigatoo (paljon kiitoksia), unohtamatta lausetta ippon biiru (yksi olut). Tämä oli myös se ilta, jonka päätteeksi ensimmäinen suomalainen sake-kerho eli japanilaisen riisiviinin kerho perustettiin. Sake-kerho on jatkanut toimintaansa myös Suomessa ja ehkä poikii vielä joskus uuden yhdistyksenkin.
Japanilaista reikiä
Varsinainen opiskelumme Kiotossa alkoi komeasti mustien limusiinitaksien kyyditessä meidät Sensei Uenon ja hänen vaimonsa Yokon reikikouluun Otsuun, Kioton naapurikaupunkiin. Koulutuksen aluksi Sensei Ueno kertoi oman koulunsa toiminnasta ja siitä, miten hänelle on tuttua länsimainen reiki ja sen historia. Sensei Uenon erikoisalaa on erityisesti alkuperäinen reiki harjoituksineen ja meditaatioineen. Voimmekin yhdistyksen jäseninä helpottuneina todeta, että se peruslinja, jota olemme pitkään noudattaneet koskien erityisesti reikin kolmea astetta, sai täällä lopullisen vahvistuksen.
Sensei Ueno teki selväksi, että reikissä ei ole mitään muita tasoja. Sen hän saattoi kertoa Mikao Usuin elinaikanaan Japaniin perustaman reikiyhdistyksen valtuuttamana opettajana. Tämän lisäksi Uenon isoisä oli tuntenut Mikao Usuin ja toiminut Kuraman vuorella meditaatio-opettajana niinä aikoina, kun Usui oleskeli siellä. Japanilaisessa puhtaassa linjassa jo reikin ensimmäisen tason (shoden) saavuttamiseen menee useampi vuosi. Siitä jälleen eteenpäin pääsemiseksi tarvitaan taitoa, jonka avulla henkilön täytyy osoittaa viisautensa tai voimansa ennen kuin hän voi jatkaa seuraavan asteen opiskeluun (okuden). Kolmas aste eli viimeinen taso onkin sitten jo niin vaikea että sen opiskelemiseen kuluu kymmeniä vuosia (shinbiden).
Oli hienoa tavata opettaja, jolla on niin paljon kokemusta reikistä ja näin läheiset siteet reikin todellisiin juuriin. Oman mukavan eksoottisen lisänsä opetukseen toivat kanssamme opiskelevat neljä japanilaista miestä.
Opetuksessaan sensei Ueno oli Japanilaiseen tapaan selkeä ja perusteellinen. Pääosin hän opetti tekniikoita, joita reikihoitajat ja -opettajat ovat Japanissa tehneet jo Usuin ajoista lähtien. Suuri osa näistä tekniikoista on tarkoitettu lisäämään erityisesti hoitajan herkkyyttä ja läsnäoloa hoitotilanteessa. Myös meditaatiolla ja hengitysharjoituksilla oli opetuksessa hyvin suuri merkitys. Selkeänä viestinä koulutuksessa olikin reikin ja hoidettavan kunnioittaminen hiljaisuudella ja omalla vahvalla läsnäololla. Henkilökohtaisten harjoitusten lisäksi Sensei Ueno opetti myös monia vanhoja hoitotekniikoita.
Sensei Ueno teki myös selväksi, että mitään pukeutumissääntöjä ei ole virityksissä eikä hoidossa. Kaikki vaatteet kuten takit, nailonsukat ja korut saa pitää päällä, eikä myöskään vaatteiden väreillä ole merkitystä. Tärkeää on, että vihkimykset tehdään jokaiselle henkilökohtaisesti yksin siihen varatussa tilassa ja ehdottomasti silmät kiinni, koska alkuperäisen käsityksen mukaan silmien energia on pidettävä sisällä vihkimyksen ajan. Reikin symboleista Ueno kertoi, että niitä on todellakin ainoastaan neljä. Kolme ensimmäistä annetaan kakkoskurssilla ja neljäs opettajakoulutuksen päätteeksi. Tätä neljättä meillä lännessä sanotaan master-symboliksi. Ulkoinen asia, jota sensei Ueno piti erittäin tärkeänä, oli runsas vedenjuonti, ja hän kertoi tuovansa oman juomavetensä vuorilla olevasta lähteestä.
Sensei Uenon reikikoululla saimme hyvän lisän reikitietouteemme ja pikkuhiljaa aloitamme tiedon siirtämisen eteenpäin täällä Suomessa. Mukavana uutisena voin kertoa, että yksi mukana ollut opettaja Linda Pillai aloittaa tulevaisuudessa näiden vanhojen Usuin opetusten viemisen naapurimaahamme Viroon. Ehkäpä saamme sieltä jatkossa myös uusia jäseniä toimintaamme.
Kuramayama
Saimme viettää Sensei Uenon vaimon Yoko Uenon opastuksella yhden hienon päivän tutustumalla reikin historiaan Kuramanvuoren alueella, joka sijaitsee noin 12 kilometriä Kiotosta pohjoiseen. Kuramanvuoren alueella on ollut luostari- ja temppelitoimintaa jo 700-luvulta lähtien. Aikaisemmin tämä alue toimi esoteerisen buddhalaisen Tendai-koulukunnan vaikutuspiirissä. Tendai-koulun vanhoista tiedoista Usuinkin kerrotaan ammentaneen osan tiedoistaan viettäessään vuorella kolme vuotta harjoittaen meditaatiota ja muita Tendai-koulun harjoituksia.
pyhäköistä.
Kurama on yhä pyhää aluetta, eikä siellä saa missään tapauksessa vahingoittaa luontoa tai sen eläimiä. Vuorella on paljon vanhoja temppeleitä ja pyhäkköjä, joissa Japanilaiset käyvät tänäkin päivänä hiljentymässä. Kuulimme vuoripolkujen varrella sijaitsevista pyhäköistä hyvinkin mystisiä tarinoita ja niitä kuunnellessa ei kyllä enää yhtään ihmettele, että Usui sai suuren kokemuksensa juuri Kuraman vuorella.
Kävimme myös Kinone Michi nimisellä paikalla. Vanha reikitarina kertoo, että palatessaan vuorelta suuren kokemuksensa jälkeen Mikao Usui loukkasi jalkansa tällä paikalla ja paransi sen reikin avulla.
Ylhäällä päätemppelissä, jota nimitetään Hondeniksi, saimme viettää hienon teehetken Yokon tunteman temppelin virkailijan kutsuessa meidät teelle. Myöhemmin saimme kuulla, että tällainen teehetki olisi suuri kunnia jopa japanilaiselle. Maisemat, jotka teehuoneen ikkunasta avautuivat, olivat suorastaan ihmeelliset. Tällaisessa paikassa aloin vähitellen ymmärtää mitä filosofinen termi teenmaku todella tarkoittaa.
Erosimme Uenon pariskunnasta ja kiitimme heitä läksiäislahjalla perinteiseen japanilaiseen tapaan. Lahjana oli suomalaisen keramiikkayrityksen Dragonia Oy:n valmistamaa keramiikkaa ja japaninkielellä tekstitetty kuvakirja Suomesta. Lupasimme pitää yllä yhteyksiä kirjein ja tapaamisin.
Kaiken kerrotun onnistuminen on suurenmoisen oppaamme, tulkkimme ja yhteyksien luojan Kaija-Leena Ogiharan pitkäjännitteisen työn tulosta. Valtavasti kiitoksia ja halauksia hänelle, itseni ja kaikkien matkalla olleiden puolesta.
Lue myös mitä Yle kirjoitti matkastamme otsikolla Kehon ja mielen matka Japaniin.
Terveisin Kari Paulus
Opintomatka Japaniin, toukokuu 2004
Opintomatka Japaniin, matkakertomus